-----
Mä synnyin siellä missä tytöt hoitaa karjaa.
Hei, ne tosiaan sanoo, että kaikkialla on ongelmia ja kaupungissa aina enemmän kuin maalla. Nuoriso notkuu jossain kauppakeskuksen kulmalla sätkät käsissään, kun ei ole muutakaan paikkaa mihin mennä. Koulukiusaaminen on rajumpaa, opettajiakin uhkaillaan jatkuvasti. Maallahan kaikki on hyvin kaikilla ja rauhallisesti elellään pienissä piireissä. Sehän se vasta onkin turvallista ja mukavaa. Siis mitä, ettekö olleetkaan samaa mieltä? Haluaisitte muuttaa kaupunkiin? Hullua. Miettikää nyt, olen nähnyt kaupungissa opettaessani, että...
Onhan ne tarinat kuultu jo tuhansia kertoja koulurupeaman aikana. Maalla asuessa on mahdollisuuksia ties minkälaisiin harrastuksiin, kun niihin vain löytyisi osallistujia tarpeeksi (oikeasti, 10 henkeäkin riittää!) On teidän oma vikanne, jos valitatte, ettei täällä voi tehdä mitään kivaa. Ilmottautukaa koulun salibandy-harkkoihin tai menkää pianotunneille. Jalkapalloakin löytyy ja yleisurheilukenttä on aivan loistava paikka! Joo, uimahallikin on tuolla kylän laidalla. Siellä polskutellaan ahkerasti kesät talvet (= niin, kesäisin tarjolla jopa 5-12-vuotiaiden uimakoulu.) Niin, todellakin uskomattoman monia mahdollisuuksia!
... Kunhan siellä ei tulisi vastaan se sama jätkä, joka haukkui läskiksi lehmäksi ja uhkasi kaupan päälle tappaa/käski tehdä itsemurhan. Oikeastaan se tekee sitä joka päivä, mutta ainut mitä asialle kukaan voi tehdä on sen kertominen, että "se nyt vaan on tollanen, kaikkihan sen nyt tietää - älä välitä."
... Tai se tyttö täydellinen, joka aina jaksaa arvostella kaikkea mitä teet, koska olet niin ruma. Se tyttö loistaa korkealla jalustalla kaikkien silmissä, kun sen isoisoisä oli joku kylän kapinasankari vuonna 1940. Sellanen sukunimi kantaa pitkälle ja siis, onhan tämä tyttökin täyttä kultaa. Menestyy kaikessa ja kaikki tietää joka vuosi kuka voittaa kultamitalin yleisurheilukisoissa. Sen ympärillä pyörii kaikki jätkät ja muidenkin pitää kumarrella niin pitkään, että selkäkin katkeaa siinä matkalla. Muilla nyt ei ole mitään mahdollisuuksia olla yhtä täydellisiä.
Liikuntatunnilla tykätään, että sama kaveri on kaikkia kannustava opettajan kultalellikki, jolle annetaan anteeksi kaikki vammat ja tunneilta poissaolot (koska liikuntakisoistahan ne tulivat tietenkin - mutta se voitti ne silti, mikä sankariteko polkea viimeiseen asti maaliin nivelsiteet poikki!) Suurin vamma tosin taitaakin olla sitten päässä, mutta kukaan ei uskalla sanoa ääneen pelätessään joutuvansa epäsuosituksi. Jos joku muu valittaa jalkavammaa kuin kultamitalin saanut täydellisyys, niin sehän ei ole mitään oikeaa kipua. Joku keksitty juttu vaan. Säälistä varmaan sait sen poissaolotodistuksen tällekin tunnille. Oothan sä jopa niin säälittävä, että saat jopa terveydenhoitajan lähettämään sut kotiin. Mutta anteeksi et saa, entistä kovempi rääkki odottaa sitten seuraavalla tunnilla - ja puhuttelu myös tunnin jälkeen.
Päteä tunnilla saa ne, joilla on oikea mielipide. Jos sanot väärän mielipiteen (tai oikeastaan vain sen mitä kirjassa lukee/oman ajatuksesi), niin kaikki muistaa sen kyllä 10 vuotta jälkikäteen. Oot muutenkin epäsuosiossa, älä edes yritä päteä. Keksit tuonkin vaan päästäsi tai yrität olla joku hirvee hikari joka tunnilla, kun kerran uskalsit viitata ja avata suusi. Ja ai niin, sun veljesi samassa koulussa noin 12 vuotta sitten oli ihan samanlainen kuin sinä. Hirveä riiviö, mikä ihme siinä on, että oot ihan samanlainen kuin se? Kukaan ei edes kato suhun, kun ne tuntee sun veljen - tai siis, on kuullut siitä mehukkaita tarinoita, missä se kiipesi Mount Everestille ja tippu alas huutaessaan, että "mä olen Suomesta!!" - ja saattoi koko maan häpeään. Tai ainakin koko paikkakunnan. Kuka sut nyt haluaisi sen takia tuntea? Ei kukaan. Anna olla. Katoa ja kuole pois, kukaan ei tarvitse sua.
Hei, miksi te sanotte, että haluatte muuttaa pois täältä? Tää kunta kuolee muutenkin sukupuuttoon, kaupat lopetetaan ja koulukin loppuu kohta, vaikka täällä tarjotaan parasta koulutusta koko maailmassa. Ei kukaan varmaan epäile koulutuksen laadukkuutta, mutta ihmisten laadukkuutta kyllä. Siis miksi? Mikä ihmisissä täällä on hirveää? Se vai, kun me välitetään kaikista ja pidetään kaikki yhtä, kun ollaan niin pienellä paikkakunnalla? Kaikki tuntee toisensa ja tukee toisiaan ihan pyytämättäkin. Älkää nyt mihinkään lähtekö - täällähän on maailman kivointa.
Niin siis, täällä lehmien ja kissojen keskellä. Ei lehmissä ja kissoissa ole mitään vikaa (ainakin ne ovat paljon mukavampia kuin täällä olevat ihmiset) - ja ehkä tää pystylaidunkin about 100km jokaiseen suuntaan on ihan jees katottavaa vielä seuraavat 10 vuotta, kunhan sen jälkeen pääsisi edes helvetin kauaksi näistä kulmista. Samat naamat ja samat pillurallit mautoilla pitkin kilometrin pituista raittia, kun jengi siellä kylän laidalla jauhaa paskaa leukien kaivatessa jo pahasti rasvausta. Alaikäset vetää naamoja jatkuvasti siellä täällä hauskoissa bileissä (pulsut kantaa niille kaljaa kaupasta, kun ei oo muutakaan tekemistä), mistä sitten voi kertoa hurjia tarinoita - mut vaan tietäjät tietää, koska surkimuksia ei oteta mukaan. Eli niitä, jotka opiskelee jotakin ja tietää jostain muustakin jotain kuin kyläjuoruista.
Jos et tosiaan tiedä mitä Maunonen teki eilen tuhannen kännissä ajaessaan autonsa sisään kaupan lasista ja miten joku pikkutenu kusi auton penkille niin et todellakaan ole mitään (nämäkin olevinaan hyviä juttuja, "mistä keksit tehdä tollasta, paras juttu vuosiin!!??"). Ihmisarvosi on mitätön, joten olet vain joidenkin "sua parempien" ihmisten kynnysmatto mistä saa sanoa ihan mitä vaan ja mille saa tehdä ihan mitä vaan. Teitpä mitä tahansa, koko kylä tietää siitä jonkun kehittelemän oman tarinan eli todennäköisesti kukaan ei usko, että sun päässäsi liikkuu yhtään mitään järkevää ajatusta ja olet kirjaimellisesti vain idiootti koko paikkakunnan silmissä. Eikä se mitään, kyllä sinun idiotismistasi tiedetään Oulussakin asti, vaikka asuisit Etelä-Suomessa.
Sitten jatkotarinana: Jonakin päivänä, kun opiskelet yliopistossa, niin joku tulee kysymään baarissa: "Sähän oot se koulukiusattu tyttö?" ja joku sua koko kouluajan kivillä mustelmille heitellyt kusipää tulee itkemään sulta anteeksipyyntöä tekemistään pahoista asioista tuhannen tuiterissa. Et ees tunne koko henkilöä, mutta näin vaan tapahtuu ja koko se paska kaatuu sun päällesi jälleen. Et vaan voi asialle mitään. Et ole ikinä puhunutkaan kenellekään mitään itsestäsi. Mutta kaikki tietää kaiken silti susta - ja aivan jumalattomasti päin persettä.
Niin, että sen takia joku haluaa hakata sut koulun jälkeen. Voit vaan kestää, että silleen hauskasti sanottuna Cheekin sanoin: "Vaan vahvat selviytyy, Darwinit täski pätee."
Sitten palataan taas iloisesti jatkamaan sitä samaa mantraa, miten täällä pienessä piirissä kaikki on ihanasti ja tyttö täydelliset jatkaa kulkuaan ylpeinä pää pystyssä. Ehkä kukaan ei vaan avaa suutaan, sillä tässä ilmapiirissä on vaan totuttu elämään. On surkimukset ja aatelisto, joka on ensin pistänyt sut mahdollisimman alas tuliseen helvettiin. Sen jälkeen ne jää notkumaan kylän laidalle loppuelämäkseen edelleen jonain suurina sankareina, jotka laittaa poliisipakun takapenkiltä kuvia nettiin, että "taas ollaan radalla, jeejee!" Hyvin menee tosiaan. Tämänhän loistavammin ei voisi mennä.
Ei se mitään. Ehkä kärsit loppuelämäsi, kun et päässyt muualle ajoissa ja jos pääsit, niin elämäsi avartui aivan uudella tavalla siihen, että elämä ja ihmiset voivatkin olla yhtäkkiä jopa ihan kivoja. Ehkä uskallat elää, ehkä uskallat taas avata suusi jossakin rohkeasti ja olla oma itsesi. Ehkä uskallat olla ystävä jonkun kanssa, joka ei heti seuraavassa kääntessä puukota selkään kertomalla paskaa identiteetistäsi koko kansalle ihan kuin ei muutakaan elämää omistaisi.
En tiedä onko se tylsyyteen kuolemista vai mitä. Ehkä se on sitäkin, en vain koskaan ole ymmärtänyt tätä menoa enkä tule ymmärtämäänkään. Vieläkin ollaan jumissa, mutta ainakin suunta on selvä: Mahdollisimman äkkiä pois.
Joten: "Jääkää tänne, täällähän on kivaa ja turvallista! Parhain mahdollinen kasvuympäristö nuorelle, täällä ei ole mitään ongelmia kenelläkään!" Tietäisittepä vaan. Ja kyllä te sen tiedätte, mutta edelleenkään kukaan ei sano sitä ääneen, koska ei uskalla.
"Mä synnyin siellä, missä ajatukset täytyy liittää jonkun agendaan." - Paula Vesala, Tytöt ei soita kitaraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi tänne...