Opettele hyvä itsetunto, niin elämäsi helpottuu

Lupasin kirjoittaa itsetunnon rakentamisesta. Eräs nainen on tämän innoituksen takana, joka kirjoitti postauksen "Onko noloa olla oma itsensä?" aikaisemmin omaan blogiinsa. Kysyin, että onko minun järkeä samasta asiasta sitten kirjoittaa, mutta ilmeisesti on, joten tässä tulee.

Hyvä itsetunto ei ole olemista ilkeä muille ihmisille vaan juuri päinvastoin. Hyvä itsetunto on itsensä kantamista ylpeästi ja sen muistamista, että muutkin ovat vain ihmisiä. Hyvän itsetunnon ainekset ovat itsensä hyväksyminen, oman epätäydellisyytensä ymmärtäminen ja asioiden kunnioittaminen tavalla, joka ei vahingoita muita.

Moni kysyy, onko minulla itselläni hyvä itsetunto. Mielestäni se on silti jokaisen oma henkilökohtainen asia, jonka ihmiset kyllä huomaavat tai ovat huomaamatta. Yleensä itsetunnon määrän ja laadun huomaa kaikesta huolimatta siitä millä tavalla ihminen kohtelee heikompiaan sekä  tyylistä, jolla hän kulkee kadulla. Toinen selvästi kävelee niska kyyryssä ja pälyilee ympärilleen omaa olemassaoloaan anteeksi muilta pyydellen, mutta joku muu astelee eteenpäin varmoin askelin niin, että muut ymmärtävät jo vaistomaisesti väistää häntä. Hän tietää minne on menossa ja miten on menossa, vaikka määränpää ei vielä täysin varma olisikaan.

Huono ja hyvä itsetunto ovat molemmat yhtä kieroja asioita huomata kuin pizzapohjan kypsyysaste uunissa - joskus se ei lämpene millään, toisilla palaa pohjaan ja jos ei ole varma, sitä pitää kokeilla pitkällä tikulla. Jos suinpäin ryntää työntämään sormensa uuniin, joko polttaa ne tai tuntee vain viileyden sormenpäissään.

Huonoa itsetuntoa pitää pönkittää väkisin, useimmiten muiden kustannuksella. Jos itsetunto on huono, ihminen menee joskus varoittelemaan muita "voimakkuudestaan" (arvaamattomuudestaan), uskoo kaiken hyvän tulevan eteensä sattuman kaupasta ja joissakin tapauksissa egoilee kuin hullu ympäriinsä, jotta saisi todistuksen siitä, että hän on hyvä ihminen. Hyvän itsetunnon omaava ei samanlaisia todistuksia tarvitse, koska hän on sujut itsensä kanssa. Hän ei vaadi itseltään liikoja vaan tunnistaa omat rajansa, hyväksyy virheensä ja myöntää olevansa myös joskus väärässä. Siksi huono itsetunto ajaa monet ihmiset tavoittelemaan perfektionistisuutta, jotta tilaa kritiikille ja virheiden myöntämiselle ei jäisi (koska hänen itsetuntonsa ei sitä kolausta kestäisi vaan hän joutuisi melkoiseen pyöritykseen itsensä kanssa siitä, että hän on "huono ihminen" yhden virheen takia.) 

Egoileminen on siitä huolimatta se kaksipiippuisin juttu huonossa ja hyvässä itsetunnossa. 

On olemassa kahdenlaista narsismia: Sopivissa määrin se auttaa ihmistä johtamaan muita, koska hän uskoo kykyjensä ja taitojensa riittävän annettuun tehtävään. Hän tekee myös töitä paljon asemansa eteen ja nauttii valokeilassa olemisesta, joten johtaminen on hänelle helppoa eikä hän ahdistu saamastaan huomiosta, olematta silti täysin hirviö muille ihmisille ympärillään, jolloin alaisetkin luottavat hänen tekemiinsä ratkaisuihin enemmän kuin silloin, jos johtaja ei itse olisi täysin varma ratkaisujensa toimivuudesta.

Suurissa määrin narsismi ja sen piirteet ovat ongelma. Narsisti (jos sillä nyt tarkoitamme tässä yhteydessä haitaksi asti omahyväistä ihmistä, emme persoonallisuushäiriötä) luo ympärilleen niin suuren rikkoutumattoman lasipallon, ettei sen läpi pääse pieninkään kritiikki, oli se sitten täysin aiheellista tai ei. Useimmiten huono itsetunto ja sen parantaminen väärin keinoin saakin nousemaan pintaan narsistisia piirteitä, joissa omia virheitä ei hyväksytä minkään uhalla, anteeksi ei pyydetä (koska koetaan, ettei itse ole tehty mitään väärin) ja vikoja etsitään aina jostakin toisesta. Silloin pitää muistaa, että narsisti ei nimestään huolimatta omaa välttämättä hyvää itsetuntoa vaan juuri täysin päinvastoin, vaikka hän toisin antaa ymmärtää.

Silloin astuu kuvaan egoilu, kun puhutaan sellaisesta ihmisestä, joka yrittää aina päästä muiden niskan päälle ollakseen muita parempi - eli juuri vääristä tavoista vahvistaa omaa itsetuntoaan, joka alun perin on heikko ja hajalla.

Miten sitten saada hyvä itsetunto sen oikeassa merkityksessä? 

Assertiivinen vaikuttaminen tarkoittaa, että ihminen pystyy aidosti ottamaan omansa kuin muidenkin tarpeet huomioon samaan aikaan. Assertiivinen ihminen ei väheksy muita, mutta ei myöskään itseään. Niin päästään jo pitkälle siihen, millaista on omistaa hyvä itsetunto.

Tässä pieni pikakurssi niille, jotka eivät silti tiedä miten harjoittaa itselleen hyvää itsetuntoa (koska mielestäni silti sekin, jolla luonnostaan on hyvän itsetunnon ainekset, joutuu opettelemaan sen kehittämistä paremmaksi jokainen päivä.) 

1. Oletko kuullut sen vitsin amerikkalaisen ja suomalaisen ajattelutavan eroamisesta? Amerikkalainen ajattelee nähdessään kalaparven, että: "Hei, tuo on varmasti maailman suurin kalaparvi!", mutta suomalainen vain miettii: "Mitähän nuo ajattelet minusta?"

Älä ajattele jatkuvasti muiden mielipiteitä. Jos alat elää niiden mukaan, jäät vain ikuisiksi ajoiksi niiden vangiksi. Jos joku sanoo sinusta jotakin negatiivista, se ei tarkoita sitä, että oikeasti olisit juuri sellainen mitä joku muu ajattelee sinun olevan. Sinullakin on varmasti ollut sellaisia ajatuksia ja uskomuksia muista ihmisistä, jotka myöhemmin ovat osottautuneet täysin vääriksi, joten älä murehdi - sinua loukkaava ihminen ei tunne sinua eikä voi siten satuttaakaan sinua sanoillaan. Ja loppujenlopuksi aivan kuten sinäkin, kaikki muutkin ovat aivan liian kiireisiä miettimään mitä muut heistä ajattelevat, että he edes muistaisivat omia ajatuksiaan sinusta kovin pitkään. Joten anna mennä, ei sitä kukaan jälkeenpäin kuitenkaan muistele - eikä varmasti yhtä pahalla kuin sinä itse saatat muistella!

2. Katso peiliin ja kerro itsellesi, että olet kaunis. Tuskin koskaan ihminen näkee itseään tavalla, jolla muut hänet näkevät. Jos joku kertoo sinun olevan kaunis, usko häntä. Älä ajattele sitä ääntä, joka kertoi sinulle viisi vuotta sitten, että olet ruma - et sinä ole. Jokainen ihminen on kaunis omalla tavallaan ja aina joku arvostaa sinussa sitä piirrettä, mitä joku toinen ei ole arvostanut tai sinä itse et arvosta. Muut tuskin koskaan huomaavat ajatella, että nenäsi on liian iso kasvoihisi nähden, jos et sitä itse suureen ääneen mainosta.

Kaikki riippuu siitä, miten itse kannat itsesi. Se, mitä ajattelet omasta itsestäsi, heijastuu väkisinkin ulospäin. Joten ajattele olevasi kaunis, niin muutkin huomaavat sen ennemmin tai myöhemmin. Kehosi on kulkulaivasi ja muista arvostaa sekä rakastaa sitä, koska sekin tekee kaikkesi sinun eteesi ja pitääksesi sinut kasassa, vaikka mikä tahansa sairaus olisi iskemässä sinuun.

3. Hyväksy virheesi ja ole armollinen itsellesi. Ole onnellinen, että mokaat. Jos kaadut, nouse ylös ja yritä uudelleen. Opit jokaisesta virheestäsi jotakin uutta ja siitä tiedät, miten olla mokaamatta seuraavalla kerralla. Ikään kuin "the master has failed more times than the beginner has even tried!" 

Opi se, että olet epätäydellinen. Täydellisyyttä ei ole olemassa, joten sitä on turha tavoitella. Epätäydellisyytesi on valtava lahja ja se tekee sinusta kuin ihmisen kuten kaikista muistakin, inhimillisellä tavalla. Miten tylsää olisikaan, jos kaikki osaisivat kaiken jo etukäteen ja tekemättä minkäänlaista työtä oman osaamisensa eteen? Sellainen elämä olisi korkeintaan rangaistus niin sinulle kuin kaikille muillekin. Virheesi antavat sinulle vain mahdollisuuden kehittyä eteenpäin.

4. Usko, että sinusta on siihen. Ei sillä ole mitään väliä, vaikka koko muu maailma uskoisi, ettei sinusta ole tekemään sitä mitä haluat, kunhan itse uskot itseesi. Täällä ei ole ketään, joka voisi tulla sanomaan sinulle, että olet väärässä ja uskosi itseesi sekä kykyihisi on väärin. Meistä kaikista on mihin tahansa, jos vain tarpeeksi haluamme ja uskomme. Usko voi siirtää jopa vuoria, kun se on tarpeeksi vahvaa.

5. Kohtaa pelkosi. Et ole heikko, koska pelkäät. Meillä kaikilla on jotain, mitä me pelkäämme kuollaksemme, mutta meidän tulee myös opetella elämään asian kanssa. Tove Jansson sanoi aikoinaan: "Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota." Ole rohkea ja mene sitä kohden, mitä pelkäät - vain silloin voit voittaa oman pelkosi.

6. Kuuntele muita ja opi pitämään itsestäsi. Jos höpötät aina vain itsestäsi, et ehkä huomaa miten paljon sinuakin he arvostaisivat, jos jaksaisit kuunnella heitä ja samalla tasavertaisesti kertoa myös itsestäsi asioita, jotka koet itsellesi tärkeinä ja merkityksellisinä. Samaan aikaan niin helppoa on hankkia ystäviä, joihin voit luottaa elämäsi myrskyissä: Ole muille mukava ja ole itsellesi yhtä mukava kuin mitä olet muillekin ihmisille. Niin ongelmasi lähtevät ratkeamaan lopulta yksi kerrallaan.

"Sen ihmisen ongelmat ratkeavat lopulta, joka jaksaa antaa parhaansa joka päivä."

 - Larry Bird, maailman kaikkien aikojen paras korispelaaja

"Vain hullu toimii aina samalla tavalla ja odottaa joka kerta eri tulosta."

- Albert Einstein

"Älä tee sitä muille, mikä ärsyttää itseäsi."

 - Sokrates 

Rakasta omaa maailmaasi

Puhuin koko yön ystäväni kanssa elämästä ja sen tarkoituksesta. Totesin, että välillä tekisi mieli vain heittäytyä maahan marttyyrina ja huutaa, että eikö sitä voisi saada edes hieman armoa, ettei aina olisi harteilla liikaa kantamista kerralla. Ystäväni totesi, että elämä kohtelee yhtä epätasa-arvoisesti kaikkia ja on yhtä julma kaikille. Oikoteitä ei ole, mutta elämä osaa ottaa myös vahvoille käsivarsilleen ja tarjota kaikkea hyvääkin.

Kunhan sen vain huomaa. 

Ihmisen silmät ovat sellaiset, että ne näkevät vain sen, minkä ne etukäteen tietävät. Joskus sitä silti oivaltaa uusia asioita ja laajentaa näkökykyään entistä pidemmälle: Niin, että maailma on entistäkin suurempi sen kulkijalle. Ihminen on myös luotu selviytymään, mutta usein ihmisen silmät näkevät kurjuutta paremmin kuin sitä hyvää, jonka he saavat.

Jos ei olisi pahaa, ei olisi myöskään hyvää, mutta millainen balanssi niiden välillä pitäisi olla? Usein kurjuus noteerataan huomattavasti paremmin kuin osataan arvostaa mitään, mitä elämältä ollaan jo saatu ja ollaan todennäköisesti saamassakin. On kurjaa, että sen huomatakseen ihmisen täytyy kärsiä niin paljon - elämä on niin epäreilu kaikkia kohtaan. Sen jälkeen silti nousee useita tassuja ylös, jotka ilmoittavat väkijoukossa haluavansa olla joku toinen. Todellisuudessa se ei silti auttaisi mitään, koska kaikilla on omat ongelmansa niiden hyvien asioiden lisäksi. Ihminen on ahne, kateellinen ja paha luonnostaan - se haluaa aina enemmän kuin sillä on jo ennestään, koska se ei ole ikinä täysin tyytyväinen siihen, mitä sillä jo on. Ahneus ei ole katoava luonnonvara. Mitä enemmän omistaa, sitä enemmän aina vain haaviinsa kurkottelee ja himoitsee.

Kai sillä selitetään se, miten ihminen haluaa aina vihreämmille laitumille ja kaihoisasti katselee, kun jollakin toisella on hyvä olla. Mikään ei aja ihmisiä niin hulluiksi kuin se, että jollakin on helvetin hyvä elämä ja he näkevät sen Facebookin päivityksistä. Silti he näkevät vain sen, mitä he haluavat nähdä ja mikä vahvistaa heidän jo ennestään luotua mielikuvaansa siitä, miten asiat jollakulla ovat. Mitä me siitä oikeasti tiedämme? Jos jollekulle elämä on ruusuilla tanssimista ja hän iloitsee, ehkä hän on nähnyt myös niin paljon surua, että se on hänet sellaiseksi luonut. Miksi olla kateellinen siitä, että joku on oppinut arvostamaan elämäänsä ja iloisia hetkiään enemmän kuin sinä itse olet? Senkin katkera ja kateellinen idiootti, sanon minä. Oppisitpa joskus huomaamaan muutkin kuin oman itsesi.

Toki joskus emme voi yksinkertaisesti vaikuttaa oman elämämme laatuun, jos tapahtuu sellaisia suuria sattumia, jotka lyövät meidät täysin maahan. Mutta siitä huolimatta aina on tehtävissä jotakin, mikä saattaisi sitä laatua parantaa. Emme ole täysin avuttomia elämän raakalaismaisuuden edessä, mutta olemme avuttomia kuitenkin. Niitä lampaita, jotka rauhassa odottavat pommin putoamista niskaansa päivästä toiseen. Mutta ehkä kyse on enemmänkin siitä, että jokainen hetki on ainutlaatuinen ja jokaisessa hetkessä piilee mahdollisuus, joka tulee vain ottaa omiin käsiinsä ja käyttää, koska koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo mukanaan. Voit joko jatkaa odottamista tai tehdä jotakin sen eteen, että huomisesi olisi erilainen kuin mitä olet sen odottanut olevan. Jos sinulla on nyt hauskaa, käytä se hetki hyväksesi ja ole onnellinen. Ei ihmisellä ole mitään muuta yhtä varmaa käsissään kuin tämä hetki ja edessä häämöttävä kuolema, koska tulevasta ei voi koskaan olla varma.

Opettele olemaan kiitollinen, vaikka elämä kuinka potkisi jatkuvasti turpaan. Et huomaisi sen potkimista ilman, että sinulla olisi ollut niitä hyviäkin hetkiä, jotka saavat sinut itkemään sitä, kuinka huono tuuri sinulla itseasiassa on. Ainakin elät ja sehän on kaikkein tärkeintä tässä hetkessä - olet olemassa ja kaikki langat elämässäsi ovat sinun omissa käsissäsi sen suhteen mitä tällä hetkellä olet tekemässä.

"Elämä on suuri mysteeri, josta ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan", niin vielä totesi ystäväni keskustelussamme. Kyllä, elämä on mysteeri. Ehkä sinun ei tarvitse selvittää maailman salaisuuksia tai tulla tietämään elämäsi tarkoitusta ollaksesi onnellinen. Jos käytät elämäsi ainoastaan niiden etsimiseen ja selvittämiseen, tulet todennäköisesti olemaan vain onneton oman pienuutesi ymmärtäessäsi. Keskity omaan elämääsi, niin tunnet sen suuruuden. Niinhän sitä sanotaan, että jokaisen ihmisen elämä päättyy iholle ja ihon ulkopuolella on se maailma, jonka voimme nähdä sellaisena kuin itse haluamme - me luomme maailmamme omilla silmillämme. Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän näet. Mitä enemmän opit, sitä enemmän näet mahdollisuuksia ympärilläsi. Mitä kiihkeämmin elät, sitä tyytyväisempi tulet olemaan vanhana saavutuksiisi.

Ota vain omat mahdollisuutesi ja käytä ne.

Ei ole mitään muuta, mitä voisin sanoa sinulle elämästä kokonaisuutena. Niin maailmasi pääsi sisällä laajentuu ja saat lisää maailmoja omasi viereen, joihin paeta silloin, kun sitä eniten tarvitset. Olet oman itsesi pahin vihollinen ja parhain ystävä. Joten opi rakastamaan itseäsi, jolloin opit rakastamaan elämääsi ja myös omaa maailmaasi.