Poimin esille myös tasa-arvoista avioliittolakia puolustavia sekä vastustavia argumentteja. Meidän pientä naisvaltaista luokkaamme nauratti. Osa argumenteista olivat varsin huvittavia ja korkealentoisia, mutta osa myös asiallisia ja pitkälle harkittuja.
Huomenna eduskunnassa keskustellaan jälleen tasa-arvoisesta avioliittolaista.
Jännityksellä odotamme ja jännityksellä pelkäämme lopputulosta.
Vuosien ajan olen naureskellut ja kauhistellut julkisessa mediassa sitä, miten karkeasti ihmiset voivat ilmaista mielipidettään kaikkien ihmisten oikeuksien toteutumisesta. Ensin ei puhuttu "ihmisoikeuksista" vaan rakkauden sanoman välittämisestä kaikille ihmisille. Kun ensimmäinen lakialoite ei mennyt läpi, täytyi ottaa käyttöön kovemmat aseet aloitteen läpiviemiseksi. Kansa huutaa, media huutaa. Meidän eduskunnallamme olisi tärkeämpiäkin asioita hoidettavana kuin tasa-arvoisesta avioliittolaista puhuminen päivästä toiseen. Monet jättäytyvät häpeän ja pelon takia keskustelusta pois, koska eivät uskalla ilmaista omaa mielipidettään asiaan. Jotkut heitetään ulos puolueista, koska he myötäilevät lakialoitteen kantaa tasa-arvon toteutumisesta.
Miksi sitten aloitteen hyväksymisestä tarvitsee tehdä näin hirvittävän vaikeaa?
Maailmani realisoitui selvästi jälleen karuun todellisuuteen, kun pienen luokkamme täytti yksi ääni, joka totesi avioliiton olevan vain miehen ja naisen välinen. Hänen mielipiteensä perustui kasvatuksillisiin oppeihin, kenties myös uskontoon ja konservatismiin. Tässä vaiheessa opettajamme otti puheenvuoron ja kehotti meitä näkemään asian myös objektiiviselta kannalta. Emme saa olla mielipiteissämme liian subjektiivisia (omakohtaisia), jos haluamme olla suvaitsevaisia myös niitä kohtaan, jotka eivät hyväksy tasa-arvoisen avioliittolain läpimenemistä.
Tämä onkin vaikein pala koko kakkua.
Miksi hyväksyisimme ihmiset, jotka eivät hyväksy meitä? Kyse on jälleen tasa-arvoisuudesta - jos kaikki hyväksyisivät toisensa, ei ketään pitäisi harmittaa se, että kaikille kuuluvat oikeudet toteutuvat - molemminpuolisesti.
Hyväksyntää ei saada suvaitsemattomuutta vain lisää lietsomalla. Samaan lokeroon mahtuvat heterot kuin homotkin, joista kumpikaan ryhmä ei ole toisiaan parempia tai huonompia millään tavalla. Subjektiiviselta kannalta en henkilökohtaisesti nauttinut, kun perussuomalainen Maria Lohela avasi suunsa ja totesi, että "homoseksuaalit voivat mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa." Hän pohti kuitenkin myös sitä, että tasa-arvoista avioliittolakia vastustavia ihmisiä pidetään nykyään yhteiskunnassa huonompina ja tyhmempinä kuin heidän vastaryhmäänsä: Eli lakia kannattavia ihmisiä. Tämä on mielestäni totta. Meidän ei pitäisi synnyttää kuvaa, jossa ihmiset voivat loukkaantua siitä, että heitä pidetään perustellun mielipiteen takia muita tyhmempinä, mutta tässä huumassa unohdamme myös sen, että kaikilla meillä on omat tunteensa ja ihmisarvonsa.
Mutta hyväksyttiin lakiehdotusta eduskunnassa huomenna tai ei, aina jotkut tulevat väistämättä loukkaantumaan tehdystä päätöksestä.
Kaikki mielipiteet asiaa kohtaan ovat yhtä arvokkaita, mutta toisaalta, kun kyse on siitä, voiko Suomen yhteiskunta tarjota kaikille kansalaisilleen samat oikeudet, asian pitäisi olla selvä. Eduskunnassa lakialoitteen kohtalosta päättävien ihmisten tulisi myös osata sekä haluta lukea ennen äänestämistä heidän käsissään oleva lakialoite, joka ei liity millään tavalla Raamattuun tai uskontoon vaan avioliittoon instituutiona sekä laissa määriteltävänä, juridisena sitoumuksena. Jos siis haluaisimme perustella lakialoitteen kieltämisen mahdollisimman asiallisesti ja fiksusti, emme perustelisi sitä uskonnolliseen kirjaan pohjautumalla tai kirkkoa asiaan sekoittamalla. Jos lakialoite tulee voimaan, kirkolla ei ole osaa eikä arpaa asiaan: Kirkko saa edelleen vihkiä kenet tahtoo eikä kirkkohäitä tarvitse pitää tulevaisuudessa samaa sukupuolta oleville pareille.
Olemme tilanteessa, jossa lapset joutuvat kysymään samaa sukupuolta olevilta vanhemmiltaan, miksi heidän perheensä ei ole yhtä hyväksytty ja arvostettu kuin muidenkin perheet. Lapset kiusaavat toisiaan, mutta syyt voivat olla moninaisia eivätkä liity pakosti homoseksuaalisuutta edustaviin vanhempiin millään tavalla. Emme siis voi sanoa, että sateenkaariperheistä tulevia lapsia kiusattaisiin suhteessa sen enempää lapsiin, jotka tulevat heteronormatiivisista perheistä ja ns. perinteisistä kotioloista. Jos lapselle pitää turvata adoptiossa isä ja äiti, tuomitaan yksinhuoltajat kykenemättömiksi pitämään huolta lapsistaan sekä avioliittoon ei olisi laillista mennä kuin niiden parien, joiden tarkoituksena on jossakin vaiheessa elämää lisääntyä. Tämän lisäksi lapsien lihavuus, kehitysvammaisuus, erikoinen pukeutumistyyli ja kaikki muukin poikkeava pitäisi samantien kieltää kiusaamisen pelossa - ja lapset voivat siitä huolimatta keksiä jotakin, mistä kiusata.
Olipa lapsi sitten täysin normaali ja tavallinen tai ei.
Jos vanhemmat kaiken lisäksi kasvattaisivat lapsensa hyväksymään eikä väheksymään tiettyjä ihmisryhmiä, lapset voisivat olla turvassa kiusaamisen pelolta. Näin ei valitettavasti kuitenkaan ole. Missä siis vika? Homopareissa, jotka haluavat tarjota lapselle lämpimän ja rakastavan kodin vai perheissä, jotka opettavat lapsensa vihaamaan muita ihmisiä sydämensä pohjasta?
"Jos tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttäisiin, joutuisin selittelemään kenen kanssa minä olen naimisissa. En halua missään nimessä ihmisten epäilevän, että olen suhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa." - Mika Niikko
Tottakai on kyse myös heteroiden ihmisoikeuksista. On kyse myös pelosta, ehkä myös itsekkäistä tekosyistä siihen, miksi yhdenvertaisuuteen turvaavaa lakialoitetta ei voisi hyväksyä. Järkyttyneenä olen seurannut, miten jotkut perustavat "vastustamme tasa-arvoista avioliittolakia"-ryhmiä, joissa argumentointi on mm. seuraavanlaista:
"Homoille ja lesboille sekä muiden seksuaalivähemmistöjen kannattajille pitäisi kehitellä joku oma valtio, missä kaikki sairaat epäkehittyneet yksilöt saisivat kehittyä rauhassa. Plussana vaikka Pohjois-Korea voisi räjäyttää koko valtion. Näin me puhtaat yksilöt saisimme kehittyä rauhassa eikä tätä ongelmaa olisi." (Suora lainaus henkilöltä, jonka nimeä en julkaise.)
On uskomatonta, että ihmiset voivat toivoa näin pahaa toisilleen sen takia, että he rakastavat juuri sitä ihmistä, mitä itse haluavat rakastaa. Yleisesti ottaen tasa-arvoinen avioliittolaki koskee vähiten juuri niitä, jotka sitä eniten vastustavat, vaikka nyt asiaa perustellaan "jalon ihmisrodun kehittymisellä rauhassa saastuttavalta epäkohdalta yhteiskunnassa."
En ole kuullut yhdenkään samaa sukupuolta rakastavan ihmisen toivovan, että heterot kuolisivat sukupuuttoon tai heidät pitäisi räjäyttää koko maailmankartalta ulos. Kyse on vain siitä, että samaa sukupuolta olevat parit saisivat mennä naimisiin, mutta yhtäkkiä asiasta on nostettu hirveä haloo sen suhteen, että Suomessa lakialoitetta ei voida hyväksyä - tiettyjen perustelujen takia, jotka toistavat itseään hyvinkin lahjakkaasti. Suomalaiset osoittavat tällä halua olla kehittymättä muiden maiden joukossa, loistamalla ainoana maana Pohjoismaissa, jotka eivät halua antaa kansalaisilleen oikeutusta mennä naimisiin samaa sukupuolta olevan rakastettunsa kanssa. On ikävää sanoa, mutta me olemme kehityksestä jäljessä, vaikka sen yrittäisi perustella miten lahjakkaasti ydinperhe-mallin rikkoutumisella tai homojen halulla raiskata kaikki maailman lapset.
Me emme tosiasiassa poikkea toisistamme yhtään pelkän seksuaalisen suuntautumisen takia - vai oletteko todella sitä mieltä, että heterot sitten haluaisivat mennä oman koiransa kanssa naimisiin, sekaantuvat omiin (sekä muiden) lapsiinsa sekä heidät kuuluisi polttaa roviolla?
Uskon, että monen tasa-arvoista avioliittolakia vastustavan on täysin käsittämätöntä ymmärtää heidän tuottamaansa tuskaa tuntemattomille ja täysin viattomille ihmisille, joiden ainoa päämäärä on ajaa lakialoite läpi ollakseen onnellisia ainokaisen elämänsä aikana.
Kuka on valmis päättämään, että he eivät saa mennä naimisiin? Jos heteroilta kiellettäisiin samat oikeudet kuin homopareilta kielletään nyt, puolustaisivat heterotkin samalla tavalla oikeuksiaan jokaisessa julkisessa mediassa. He tekisivät asian senkin kustannuksella, että joutuisivat syrjityiksi yhteiskunnassa, mitä homoparit ovat tähän asti yhteiskunnassamme olleet.
Ei ole mukavaa kuulua yhteiskunnassa kakkoisluokan kansalaiseksi, kun tosiasiassa olisi ihmisarvoonsa katsottuna oikeutettu samoihin asioihin kuin muutkin ympärillä. Eli hyväksyntään, rakkauteen, välittämiseen sekä oikeudelliseen lupaan vaihtaa sormukset toisen ihmisen kanssa yhteiskunnan siunaamana.
Tietysti tätä on vaikea käsittää myös silloin, kun oikeus jo itsellä on ja pysyy, mutta jos joutuisit itse samaan tilanteeseen tai lapsesi joutuisi, haluaisitko tosissasi selittää hänelle, miksi hän ei saa tehdä samaa kuin sinä? Miksi hän ei saa rakastaa haluamaansa ihmistä? Miksi hän ei saa samoja oikeuksia kuin sinä? "Koska hän on huonompi kuin sinä olet."
Älä sulje silmiäsi totuudelta: Oma lapsesi olisi muita huonompi ja omistaisi jo lähtökohtaisesti huonommat yhteiskunnalliset oikeudet kuin sinä. Oletko koskaan miettinyt, haluaisitko tarjota lapsellesi vain parasta? Oletko koskaan miettinyt, ettet haluaisi hänen koskaan kokevan samaa tuskaa sekä syrjintää yhteiskunnassamme kuin samaa sukupuolta olevat parit kokevat nyt?
Ota hetki aikaa ja mieti, mitä sinä haluat tulevaisuudessasi lapsillesi sekä läheisillesi tarjota. Mieti, millaista yhteiskuntaa haluat olla itse rakentamassa. Yhteiskuntaa, joka ei anna samoja oikeuksia kaikille kansalaisilleen ja tuottaa häpeää tietyille ihmisryhmille vai yhteiskuntaa, joka hyväksyy ihmiset sellaisinaan, vaikka he eivät elämässään toteuttaisi kaikkia yhteiskunnan ns. normeihin lukeutuvia arvoja?
Kun tällä hetkellä normi on se, että homot eivät ole samalla lähtöviivalla kuin heterot yms. Jos normeja ei olisi koskaan muutettu, ei naisillakaan olisi yhteiskunnassamme tasa-arvoa. Miten sellaista valtiota voidaan kutsua hyvinvointivaltioksi, jossa kaikkien oikeudet eivät toteudu?
Tämä asia on tärkeä. Jaa sen sanomaa, jos voit. Taistele sen puolesta.
Jos huominen ei tuo hyvää tullessaan, joskus ponnistelut tullaan palkitsemaan kuitenkin.
