Olen ihmetellyt vuosia sitä miten
helposti ja rohkeasti nuoret naiset uskaltavat miehiä lähestyä.
Nykyään olen kuitenkin tajunnut, että naisten miespelko on
yleisempää kuin olen alun perin luullut. Monet itsestään vahvan
ja itsenäisen kuvan antavat, ”en tarvitse ketään enkä
varsinkaan miestä vierelleni”-asenteella varustetut naiset,
piiloutuvat usein oman miespelkonsa taakse. Loput saattavat sitten
oikeasti tarkoittaakin sanojaan – kirjaimellisesti.
Mutta nyt emme puhu siitä, kuka tarkoittaa ja mitä. Me puhumme siitä, miten yleiset käsitykset vaikuttavat suhtautumiseemme asioihin, joiden pitäisi muuten olla täysin itsestäänselviä. Mies on aikamme hallitsemisen, itsevarmuuden ja voiman symboli. Nainen vain täydentää kuviota olemalla se hallittu kotivaimo, joka paistattelee miehensä suosion varjossa haavoittuvaisena ja hemmoteltuna prinsessana.
Tässä vaiheessa ylifanaattinen feministi tunkee nenänsä oven raosta sisälle ja huutaa: ”Miehet ovat sikoja, raiskaajia ja murhaajia! Minä en aio olla hellan ja nyrkin välissä koko elämääni!” (Naiivina naishenkilönä en ole ikinä kuvitellut, että feministit voisivat oikeasti väittää sellaista, mutta miespuolinen ystäväni lähetti minulle jokin aika sitten kasan amerikkalaisten feministien videoita ja putosin pilvilinnoistani jälleen asfalttiin.) Mitäpä voisi sitten siinä vaiheessa feministille sanoa? Hei, ei sinun tarvitse elää elämääsi nyrkin ja hellan välissä. Voit aina lähteä kävelemään, koska tosissaan, 2015-luvun Suomessa voit kyllä päättää omista asioistasi ihan itse. Et tarvitse sinua hakkaavan miehesi siunausta kaikkiin elämäsi päätöksiin – niin helppoa ja yksinkertaista se on. On täysin turhaa jäädä ruikuttamaan, ettet voisi asialle yhtään mitään. Pärjäät yhtä hyvin, jos et jopa paremminkin, ilman sellaista miestä, jonka seurasta jatkuvasti vain kärsit. Äläkä nyt piiloudu sen taakse, että olet haavoittuvainen pieni kultakimpale, joka kyllä kesyttää miehensä jossakin vaiheessa taas yhtä kunnolliseksi kuin mitä se oli suhteen alussakin. Ei se siitä kuitenkaan muutu, joten ole hyvä ja lähde, jos et halua katua vielä keski-ikäisenäkin kantturana, että tulipa valittua äijä huonosti.
Pointti on se, että kaikki miehet eivät ole yhtälaisia sikoja kuin se kaljaa joka päivä kittaava, ruma ja mahaansa raapiva läskikasa runkkaamassa sohvallasi, kun sinunkaan reitesi eivät hänelle enää aukene – mutta, jos siltikin päätät jäädä, ole hyvä ja kärsi, koska se on täysin sinun oma valintasi. Ja lopeta jo se turha uikutus siitä, että kaikki miehet ovat aina samanlaisia. Et aivan varmasti sanoisi niin omastakaan sukupuolestasi, koska tiedät kyllä totuuden typerästä väitteestäsi.
En puhu feministejä vastaan, mutta useimpien feministien yleisesti viljelemä käsitys miesten huonommuudesta (naisten asemaa korostaakseen miesten kustannuksella) on täysin väärin. Itsensä tunteva ja itseään arvostava nainen tietää kyllä sanomattakin, että hänen ei tarvitse pönkittää omaa arvoaan kenenkään muun kustannuksella, vaikka kyseessä olisikin yhteiskunnan silmillä katsottuna ”se naista aina paljon vahvempi mies.” Jos feministit ajaisivat sanomansa mukaan täydellistä tasa-arvoa naisen ja miehen välillä, he tekisivät sen kenenkään arvoa loukkaamatta tai halventamatta vain sen takia, että joku nyt sattuu olemaan mies – ja varsinkin yleistämättä puolta maailman ihmisistä murhaajiksi ja raiskaajiksi, koska yhtälailla samaa tekevät tässä maailmassa naisetkin. Toisesta näkökulmasta katsottuna feministien kunniaksi voisi toisaalta sanoa sen, että naisten on turha sanoa, ettei feministejä oltaisi koskaan tässä maailmassa tarvittu, koska milläpä lipukkeella ilman heidän työtään äänestäisit vaaleissa ja pääsisit vaikuttamaan edes välillisesti maasi asioihin? Niinpä, et kyllä yhtään millään. Silti kokonaisuutena näen, että näitä aggressiivisia ja kiihkomielisiä naisten oikeuksien puolesta huutajia voitaisiin tarvita samanlaisella aktiviteetilla varustettuna muualla maailmassa, kun Suomessa asiat alkavat jo sukupuolten välisten tasa-arvon kohdalla olla melkoisen hyvällä mallilla, jos nyt sitä kuuluisaa naisen euroa ei oteta huomioon. Senttien venyttämisestä tuntuu itsestäni turhalta keskustella sen rinnalla, että monet miljoonat naiset Suomen ulkopuolella oikeasti ovat täysin alistetussa asemassa omiin miehiinsä nähden.
No, palataanpa feministeistä takaisin varsinaiseen asiaan. Useasti miespelko tuntuu naisilla johtuvan juuri siitä syystä, että yläkoulun puolella se ilkeä poikalauma on haukkunut koko kouluajan rumaksi ja läskiksi sekä saanut kuvittelemaan, ettei haavottuvainen ja kaikkensa miehiä hurmatakseen yrittävä tyttö ikinä tule saamaan ketään vierelleen. Samassa kuvitellaan, että poikien välinen ”kahnaus” sekä ilkkuminen olisivat niitä poikien muka hauskoja juttuja, mihin ei oikeastaan tarvitse puuttua mitenkään, koska huumoriahan se vain on. Ikään kuin poikia ei koskaan kiusattaisi koulussa – ja mikä on vielä pahempaa, on se, että miespuolinen nuori harvemmin kertoo tuntemuksistaan kiusaamisen suhteen kenellekään, mikä saa kuitenkin hänet tuntemaan aivan samoin kuin ne kiusatut tytötkin tuntevat. Moni tyttö voi käpertyä itkemään kaverinsa kainaloon tai rientää opettajan puheille, mutta voisi kuvitella, että yleistyneiden käsityksen vuoksi miesten tunnekylmyydestä ja itsevarmuudesta harvempi poika koskaan menee vollottamaan muulle jätkäporukalle siitä, että häntä kiusataan. Jos kiusataan, niin pojan on se luonnollisesti kestettävä kuin miehen. Naista ei sama velvoite koske, koska hän on ikään kuin helpommin haavoittuva olento, mikä on tietysti pelkkää harhaa. Aivan kuin miehen kehoon syntyneellä kaverilla ei olisi tunteita ollenkaan, toisin kuin naisilla niitä onkin sitten muille jaettavaksi asti.
Tottakai moni nainen pelkää miehiä, mutta niin moni mieskin pelkää naisia. Kyse on aina enemmän yksilöstä kuin sukupuolesta, vaikka selviä sukupuolten välisiä eroja olisikin olemassa. Enemmän käyttäytymistämme ja muovautumistamme ”naisen ja miehen rooleihin” pakottavat yleistyneet käsitykset siitä, miten meidän tulisi millaisenkin jalkovälin kanssa käyttäytyä ja kohdella muita ihmisiä. On hyvin yleispätevää, että moni nainen toteaa, ettei miehille mikään kelpaa, mutta ei kyllä kelpaa miesten mielestä naisillekaan. Molemmat sukupuolet ovat täysin jumissa yleisten käsitystensä kanssa siitä, millaisessa maailmassa se toinen sukupuoli mahtaa elää. Voi olla olemassa miesten ja naisten maailma, mutta loppupeleissä vierekkäin seisovat vain kaksi sukupuoletonta sielua, joihin vaikuttavat enemmän heidän omat henkilökohtaiset näkemyksensä ja tunteensa kuin heidän ulkomuotonsa.
Samalla tavalla yleistyksemme sukupuolirooleista pätee parisuhteisiinkin. Nainen usein ikään kuin olettaa, että mies kantaisi hänelle kukkasia ja pitäisi häntä kuin kuningatartaan, mutta älä odota, että kenelläkään olisi velvollisuutta kohdella sinua kuin kuningatarta, jos itse kohtelet miestä kuin kuninkaallista orjaasi. Samaan syssyyn prinsessakohtelua odottaessasi voit miettiä miten itse yllättäisit miehesi, koska yllätys, yllätys – heilläkin on tunteet ja hekin saattavat yliajatella asioita, joten ongelmanne ovat aivan samanlaisia, kunhan vain laskette sukupuolia toisistaan erottavat harhauskomukset pois väliltänne. Jos miehesi kantaa sinulle kukkia ja suklaarasioita säännöllisin väliajoin, yllätä hänetkin jollain, mistä hän saattaisi pitää – vaikkapa viemällä niitä kukkasia vastaiskuna hänelle, jos et tosissasi muuta keksi. Tärkeintä on, ettet pidä itsestäänselvyytenä omaa kumppaniasi, koska jos tosissasi häntä rakastat, teet kyllä mitä tahansa hänen eteensä, olipa hän nyt mitä sukupuolta tahansa tai sitten ei mitään sukupuolta alkuunkaan.
Ajatelkaa yläpäällänne enemmän kuin alapäällänne, älkääkä olettako, että mieskään ajattelisi pelkästään alapäällään, vaikka jotkut niin väittävätkin. Jos olet nainen, joka uskoo, että mies lähestyy sinua aina vain sinut iskeäkseen, herää tähän todellisuuteen, kyllä naisen ja miehen välillä voi olla ihan pelkkää ystävyyttäkin sekä baarissa jutustelua. Ei aina tarvitse ajatella kaikkea pelkän seksuaalisuuden perusteella, vaikka aihe itsessään ihmisiä kovasti kiinnostaakin.
Mutta nyt emme puhu siitä, kuka tarkoittaa ja mitä. Me puhumme siitä, miten yleiset käsitykset vaikuttavat suhtautumiseemme asioihin, joiden pitäisi muuten olla täysin itsestäänselviä. Mies on aikamme hallitsemisen, itsevarmuuden ja voiman symboli. Nainen vain täydentää kuviota olemalla se hallittu kotivaimo, joka paistattelee miehensä suosion varjossa haavoittuvaisena ja hemmoteltuna prinsessana.
Tässä vaiheessa ylifanaattinen feministi tunkee nenänsä oven raosta sisälle ja huutaa: ”Miehet ovat sikoja, raiskaajia ja murhaajia! Minä en aio olla hellan ja nyrkin välissä koko elämääni!” (Naiivina naishenkilönä en ole ikinä kuvitellut, että feministit voisivat oikeasti väittää sellaista, mutta miespuolinen ystäväni lähetti minulle jokin aika sitten kasan amerikkalaisten feministien videoita ja putosin pilvilinnoistani jälleen asfalttiin.) Mitäpä voisi sitten siinä vaiheessa feministille sanoa? Hei, ei sinun tarvitse elää elämääsi nyrkin ja hellan välissä. Voit aina lähteä kävelemään, koska tosissaan, 2015-luvun Suomessa voit kyllä päättää omista asioistasi ihan itse. Et tarvitse sinua hakkaavan miehesi siunausta kaikkiin elämäsi päätöksiin – niin helppoa ja yksinkertaista se on. On täysin turhaa jäädä ruikuttamaan, ettet voisi asialle yhtään mitään. Pärjäät yhtä hyvin, jos et jopa paremminkin, ilman sellaista miestä, jonka seurasta jatkuvasti vain kärsit. Äläkä nyt piiloudu sen taakse, että olet haavoittuvainen pieni kultakimpale, joka kyllä kesyttää miehensä jossakin vaiheessa taas yhtä kunnolliseksi kuin mitä se oli suhteen alussakin. Ei se siitä kuitenkaan muutu, joten ole hyvä ja lähde, jos et halua katua vielä keski-ikäisenäkin kantturana, että tulipa valittua äijä huonosti.
Pointti on se, että kaikki miehet eivät ole yhtälaisia sikoja kuin se kaljaa joka päivä kittaava, ruma ja mahaansa raapiva läskikasa runkkaamassa sohvallasi, kun sinunkaan reitesi eivät hänelle enää aukene – mutta, jos siltikin päätät jäädä, ole hyvä ja kärsi, koska se on täysin sinun oma valintasi. Ja lopeta jo se turha uikutus siitä, että kaikki miehet ovat aina samanlaisia. Et aivan varmasti sanoisi niin omastakaan sukupuolestasi, koska tiedät kyllä totuuden typerästä väitteestäsi.
En puhu feministejä vastaan, mutta useimpien feministien yleisesti viljelemä käsitys miesten huonommuudesta (naisten asemaa korostaakseen miesten kustannuksella) on täysin väärin. Itsensä tunteva ja itseään arvostava nainen tietää kyllä sanomattakin, että hänen ei tarvitse pönkittää omaa arvoaan kenenkään muun kustannuksella, vaikka kyseessä olisikin yhteiskunnan silmillä katsottuna ”se naista aina paljon vahvempi mies.” Jos feministit ajaisivat sanomansa mukaan täydellistä tasa-arvoa naisen ja miehen välillä, he tekisivät sen kenenkään arvoa loukkaamatta tai halventamatta vain sen takia, että joku nyt sattuu olemaan mies – ja varsinkin yleistämättä puolta maailman ihmisistä murhaajiksi ja raiskaajiksi, koska yhtälailla samaa tekevät tässä maailmassa naisetkin. Toisesta näkökulmasta katsottuna feministien kunniaksi voisi toisaalta sanoa sen, että naisten on turha sanoa, ettei feministejä oltaisi koskaan tässä maailmassa tarvittu, koska milläpä lipukkeella ilman heidän työtään äänestäisit vaaleissa ja pääsisit vaikuttamaan edes välillisesti maasi asioihin? Niinpä, et kyllä yhtään millään. Silti kokonaisuutena näen, että näitä aggressiivisia ja kiihkomielisiä naisten oikeuksien puolesta huutajia voitaisiin tarvita samanlaisella aktiviteetilla varustettuna muualla maailmassa, kun Suomessa asiat alkavat jo sukupuolten välisten tasa-arvon kohdalla olla melkoisen hyvällä mallilla, jos nyt sitä kuuluisaa naisen euroa ei oteta huomioon. Senttien venyttämisestä tuntuu itsestäni turhalta keskustella sen rinnalla, että monet miljoonat naiset Suomen ulkopuolella oikeasti ovat täysin alistetussa asemassa omiin miehiinsä nähden.
No, palataanpa feministeistä takaisin varsinaiseen asiaan. Useasti miespelko tuntuu naisilla johtuvan juuri siitä syystä, että yläkoulun puolella se ilkeä poikalauma on haukkunut koko kouluajan rumaksi ja läskiksi sekä saanut kuvittelemaan, ettei haavottuvainen ja kaikkensa miehiä hurmatakseen yrittävä tyttö ikinä tule saamaan ketään vierelleen. Samassa kuvitellaan, että poikien välinen ”kahnaus” sekä ilkkuminen olisivat niitä poikien muka hauskoja juttuja, mihin ei oikeastaan tarvitse puuttua mitenkään, koska huumoriahan se vain on. Ikään kuin poikia ei koskaan kiusattaisi koulussa – ja mikä on vielä pahempaa, on se, että miespuolinen nuori harvemmin kertoo tuntemuksistaan kiusaamisen suhteen kenellekään, mikä saa kuitenkin hänet tuntemaan aivan samoin kuin ne kiusatut tytötkin tuntevat. Moni tyttö voi käpertyä itkemään kaverinsa kainaloon tai rientää opettajan puheille, mutta voisi kuvitella, että yleistyneiden käsityksen vuoksi miesten tunnekylmyydestä ja itsevarmuudesta harvempi poika koskaan menee vollottamaan muulle jätkäporukalle siitä, että häntä kiusataan. Jos kiusataan, niin pojan on se luonnollisesti kestettävä kuin miehen. Naista ei sama velvoite koske, koska hän on ikään kuin helpommin haavoittuva olento, mikä on tietysti pelkkää harhaa. Aivan kuin miehen kehoon syntyneellä kaverilla ei olisi tunteita ollenkaan, toisin kuin naisilla niitä onkin sitten muille jaettavaksi asti.
Tottakai moni nainen pelkää miehiä, mutta niin moni mieskin pelkää naisia. Kyse on aina enemmän yksilöstä kuin sukupuolesta, vaikka selviä sukupuolten välisiä eroja olisikin olemassa. Enemmän käyttäytymistämme ja muovautumistamme ”naisen ja miehen rooleihin” pakottavat yleistyneet käsitykset siitä, miten meidän tulisi millaisenkin jalkovälin kanssa käyttäytyä ja kohdella muita ihmisiä. On hyvin yleispätevää, että moni nainen toteaa, ettei miehille mikään kelpaa, mutta ei kyllä kelpaa miesten mielestä naisillekaan. Molemmat sukupuolet ovat täysin jumissa yleisten käsitystensä kanssa siitä, millaisessa maailmassa se toinen sukupuoli mahtaa elää. Voi olla olemassa miesten ja naisten maailma, mutta loppupeleissä vierekkäin seisovat vain kaksi sukupuoletonta sielua, joihin vaikuttavat enemmän heidän omat henkilökohtaiset näkemyksensä ja tunteensa kuin heidän ulkomuotonsa.
Samalla tavalla yleistyksemme sukupuolirooleista pätee parisuhteisiinkin. Nainen usein ikään kuin olettaa, että mies kantaisi hänelle kukkasia ja pitäisi häntä kuin kuningatartaan, mutta älä odota, että kenelläkään olisi velvollisuutta kohdella sinua kuin kuningatarta, jos itse kohtelet miestä kuin kuninkaallista orjaasi. Samaan syssyyn prinsessakohtelua odottaessasi voit miettiä miten itse yllättäisit miehesi, koska yllätys, yllätys – heilläkin on tunteet ja hekin saattavat yliajatella asioita, joten ongelmanne ovat aivan samanlaisia, kunhan vain laskette sukupuolia toisistaan erottavat harhauskomukset pois väliltänne. Jos miehesi kantaa sinulle kukkia ja suklaarasioita säännöllisin väliajoin, yllätä hänetkin jollain, mistä hän saattaisi pitää – vaikkapa viemällä niitä kukkasia vastaiskuna hänelle, jos et tosissasi muuta keksi. Tärkeintä on, ettet pidä itsestäänselvyytenä omaa kumppaniasi, koska jos tosissasi häntä rakastat, teet kyllä mitä tahansa hänen eteensä, olipa hän nyt mitä sukupuolta tahansa tai sitten ei mitään sukupuolta alkuunkaan.
Ajatelkaa yläpäällänne enemmän kuin alapäällänne, älkääkä olettako, että mieskään ajattelisi pelkästään alapäällään, vaikka jotkut niin väittävätkin. Jos olet nainen, joka uskoo, että mies lähestyy sinua aina vain sinut iskeäkseen, herää tähän todellisuuteen, kyllä naisen ja miehen välillä voi olla ihan pelkkää ystävyyttäkin sekä baarissa jutustelua. Ei aina tarvitse ajatella kaikkea pelkän seksuaalisuuden perusteella, vaikka aihe itsessään ihmisiä kovasti kiinnostaakin.
Ja nyt enimmäkseen naiset: Älkää
ripustautuko uhrin asemaan, älkääkä ikinä käyttäkö sitä
hyväksenne. Miehellänne saattaa olla kovat nyrkit, mutta teillä on
kovat kielenne – ja järkenne. Se on annettu teille aseeksenne, jos
mies rupeaa käymään päällenne, mutta pitäkää visusti mielessänne, että kielenne voi jättää myös pysyviä arpia kenen tahansa mieleen - et ole puhdas pulmunen tai erityisasemassa parisuhteessasi vain siksi, että olet nainen. Ei fyysinen heikkous tarkoita
sitä, että olisit silti mikään ruumis, joka ei pysty millään
tavalla puolustautumaan kumppaniltasi.
Kuten sanoin, teillä on täydet mahdollisuudet päättää nykyajan Suomessa mitä elämältänne haluatte ja miten haluatte, täysin ilmankin miestenne tai naistenne hyväksyntää. Kummankaan sukupuolen ei tarvitse elää vastakkaista sukupuolta miellyttääkseen millään tavalla. Te itse luotte sukupuoliroolit ja pidätte niitä yllä, muistakaa siis katsoa peiliin, kun menette yleistämään ”naisten olevan tällaisia ja miesten tuollaisia.”
Kuten sanoin, teillä on täydet mahdollisuudet päättää nykyajan Suomessa mitä elämältänne haluatte ja miten haluatte, täysin ilmankin miestenne tai naistenne hyväksyntää. Kummankaan sukupuolen ei tarvitse elää vastakkaista sukupuolta miellyttääkseen millään tavalla. Te itse luotte sukupuoliroolit ja pidätte niitä yllä, muistakaa siis katsoa peiliin, kun menette yleistämään ”naisten olevan tällaisia ja miesten tuollaisia.”
Koska eihän se koko totuus vielä siinä kumminkaan ole.
-----------
Huomaathan ennen kommentointia, että tämä blogipostaus ei liity pelkästään feminismiin ja joidenkin aatteen kannattajien eli joidenkin feministien omalla käyttäytymisellään luomiin käsityksiin sukupuolten välisistä eroista, vaikka alussa feministeistä puhutaankin negatiiviseen sävyyn. Jos olet oikein tarkka, voit huomata blogimerkinnän olevan yhtä moniääninen kuin yleiset käsityksetkin sukupuolten välisistä eroista nykyään ovat.
Blogipostauksen tarkoituksena ei siis ole yleisesti ottaen mustamaalata feminismin aatetta tai kaikkia maailman feministejä, vaan enemmänkin pohtia ihmisten käsityksiä siitä, miten molempien sukupuolien edustajat toisiaan yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna kohtelevat.
