Jrockin faneja ei olekaan vähän

Teen tämän postauksen yleisestä pyynnöstä. 

Viimeaikaiset liikehdinnät japanilaisen musiikin fanien keskuudessa ovat kirvoittaneet esiin sellaisia kysymyksiä, mihin meistä jokaisen olisi kuulunut kiinnittää huomiota jo vuosia sitten. Monet kysyvät: Miksi jrockin faneja ei enää ole olemassa? Miksi meille ei tule enää keikkoja Suomeen? Se johtaa suoraan johtopäätökseen: Meitä ei enää ole. Tarpeeksi.

Aloitetaan ensin laskemalla mustaa valkoiselle. Kyllä jrockin faneja on olemassa yhä edelleen. Meitä on pilvin pimein, mutta fanikanta ei ole enää yhtä aktiivista kuin aiemmin. Puhutaan siitä, että jrockin fanit ovat aikuistuneet tai siirtyneet kpopin rintamalle. Osa on, osa ei. Molempien genrejen väliinputoajat kuuntelevat yhä molempia ja käyvät molempien keikoilla, jos rahat vain suinkin riittävät kaikkeen.

Noniin. Eli, jos meitä on paljon, miksi me emme ole aktiivisia? NOCTURNAL BLOODLUSTin parissa moni uudempi ja vanhempi fani huomasi saaneensa jopa ihan vahingossa uusia kavereita itselleen. Pidimme miitin, toiset ovat menossa keikalle yhdessä ja sopiva fanipiiri löytyi pitämään hauskaa kaikkien osallistujien kesken. Hetken ajan kaikki oli taas kuin joskus niin kutsuttuina "kulta-aikoina": Mehän pystymme mihin tahansa aktiivisuudellamme! Kaiken huippu oli se, että aktiivisuus toi yhtyeen jopa Suomeen asti.

Sen jälkeen tapahtui kuitenkin jälleen tuttu laskukausi eikä juttu enää ollutkaan niin kiinnostava kuin aikaisemmin. Keikka saatiin kumminkin - kenen vika ja kenen ansio se todellisuudessa oli? Tapahtui valtava lässähdys. Uskomatonta taistelutahtoa riitti vain siihen asti, kun jotakin saavutettiin ja sen jälkeen jatketaan taas tyytyväisinä samalla linjalla kuin aina ennenkin.

Saanko nyt muistuttaa syystä, jonka takia NOCTURNAL BLOODLUST todella tuli Suomeen? 

Tämä on salaisuus, jota poikkeuksellisesti saa jakaa eteenpäin: Kyllä, se oli meidän ansiotamme. Puhtaasti fanien saavuttama kunnia. Ja me osoitimme aktiivisuutemme, minkä takia saimme sen, mitä halusimmekin. Milloin viimeksi näin on tapahtunut? En taida jaksaa muistaa, jos niin on ylipäätään tapahtunut koskaan aiemmin.

Koskaan aiemmin fanit eivät ole tarpeeksi massiivisesti ilmaisseet haluaan saada jokin tietty yhtye x tai y Suomeen, puhumattakaan siitä, että he olisivat vielä itse olleet valmiita tekemään asian eteen jotakin. Tyytyväisinä fanit ovat vain odottaneet, että heille tarjoillaan hopeatarjottimella satoja yhtyeitä nenän eteen ilman, että tarvitsisi edes ostaa lippua keikalle - mitä vielä - katsotaan tästä valtavasta tarjonnasta nyt se itselle sopiva artisti ja sitten mennään sinne, jos mennään! Varmasti tulevat joskus uudestaankin, minullahan ei ole kuluttajana mikään kiire. Ja minulla on oikeus valittaa: Odotan jo valmiiksi mahdollisuuttani haukkua keikan järjestäjä lyttyyn Facebookissa. Miksi keikkaa ei voida järjestää viikonloppuna? Miksi keikka ei kestä pidempään? Eikö lippujen hintaa voisi alentaa? No, paskahan tuo jonotussysteemikin taitaa olla, alkaa 2h aiemmin kuin Onnibus sattuu olemaan Helsingissä. VIP-tilaisuus on myös kestoltaan muutamaa tuntia liian lyhyt ja vähemmän kattava kuin mitä siltä olen jo vuosikaudet odottanut. En tule enää jrock-keikoille, jos se on minusta kiinni. Se on loppu sitten. Paitsi siis, jos se oma kultsipuppeli-ihq-yhtyeeni tulee Suomeen parin vuoden sisällä. Voin harkita asiaa, jos rahat sattuvat silloin riittämään näihin ylihinnoteltuihin lippuihin. 

"Huonoa, huonoa!" huutaa aina kuluttaja. Se on kuluttajan ainainen osa. Jos olisimme hetken realistisia, niin voisimme miettiä esimerkiksi sitä, mikä lipuissa on niin "kallista." En nyt rajallisessa tilassa lähde käsittelemään sitä puolta sen tarkemmin, mutta sanon vain: Mitä vähemmän kysyntää, sitä kalliimpi tuote. Mitä vähemmän kysyntää, sitä vähemmän tuotantoa. Sama kysynnän ja tarjonnan laki pätee keikkojenkin kohdalla. Ei tarjontaa, jos ei aktiivisuutta. Been there, done that. So cruel world. 

Kaikessa on kyse aktiivisuudesta - ja mikä tärkeämpää - yhteistyöstä. Mieti itsesi hetkeksi yhtiön päällikön paikalle. Yhtiössäsi on useita työntekijöitä, joiden tulisi saada palkkaa työstään - ja sinä olet sen kaiken maksaja. Olet vastuussa monen ihmisen taloudellisesta pärjäämisestä, myös omastasi. Olet vastuussa siitä kuinka yhtiösi tulee menestymään tulevaisuudessa ja vastaat kaikista tekemisistäsi yhtiösi työntekijöille, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille. Harteillasi on siis valtava taakka kannettavana. Yhtiösi suunta on ollut ehkä joskus selvä, mutta lopulta huomaat, että kysyntä firmasi tuotannolle hajautuu yhä useampiin erilaisiin suuntiin. Yksi haluaa yhtiöltäsi kaljaa - jota se ei tuota jo -, toinen tulee vaatimaan leipää ja kolmas vaatteita. Yrität pitää heidät kaikki tyytyväisinä, mutta jos yhdelle kumartaa, niin toiselle pyllistää. Et voi olla vastuussa kaikesta tapahtuvasta. Nyt kaikki kolme asiakaskuntaa valittavat ihmeissään, miksei sinulla ole tarjota kaljaa, leipää ja Armanin muotifarkkuja juuri nyt - ja mahdollisimman halpaan hintaan tietenkin!

Yrität miettiä pääsi puhki, että jos tarjoat Armanin farkut yhdelle asiakkaallesi halvempaan hintaan kuin itse olet ne saanut, joudut tappiolle ja maksat ylijäävän hinnan omasta kukkarostasi. Jos yrität pyörittää yhtiötäsi loputtomiin oman pussisi kustannuksella pitääksesi kaikki asiakkaat mahdollisimman tyytyväisinä, niin oma kukkarosi alkaa muistuttaa nopeammin kuin uskoisitkaan enemmän anorektikkoa kuin tervettä yksilöä.  Alat jo olla sitä mieltä, että sinun on löydettävä jokin tietty suuntaus yhtiöllesi: Alat tuottamaan vain kaljaa, niin ainakin yksi osa asiakaskunnastasi pysyy tyytyväisenä tarjoamiisi palveluihin.

Jos kysyntä kaljallekin tästä huolimatta alkaa huveta, se on konkurssin paikka lopulta. Ei kaikki kestä ikuisesti, mutta voisi kestää, jos kuluttajakunta löytäisi itselleen yhteisen suunnan. He voisivat keskittää voimansa vain yhden kaljamerkin ostoon, eivät kaikkien, sillä yhtiökään ei pysty tuottamaan kuin yhdenlaista materiaalia kerrallaan, muuten se joutuu katumaan tekemiänsä valintoja.

Yritän selittää vertauskuvallani sitä, että me valitsimme yhteiseksi suunnaksemme NOCTURNAL BLOODLUSTin noin kuukausi sitten - me teimme sen eteen todellista yhteistyötä, kaikki olivat mukana ja valmiita tekemään jotakin saadakseen haluamansa. Tällä samalla tavalla meidän tulisi jatkaa eteenpäinkin, yhdessä. Annoimme selvän suunnan sille mitä haluamme ja milloin haluamme. Jos taas pari fania pyytää yksistään Suomeen tulemaan Mejibrayta, seuraavat viisi pyytävät X Japania ja loput kymmenen jäljelle jäävää haluavatkin Miyavia, niin todennäköisesti näistä yksikään ei tule toteutumaan. Meidän täytyy saavuttaa yhteinen linja ja toisemme ennen kuin täytämme vaatimustason ollaksemme potentiaalinen kuluttajakunta, jota edes kannattaisi harkita miellyttävänsä. Fiksuinta on mennä palanen kerrallaan eteenpäin.

Mitä tulee sitten siihen aktiivisuuden lopahtamiseen, niin taistelu ei yleensä lopu siihen vaan vasta alkaa. Sen jälkeen, kun yhtye on tulossa Suomeen, meidän täytyy edelleen näyttää aktiivisuutemme. Jos vastaamme kyselyyn siitä kenen haluaisimme tulevan Suomeen, emme vielä ole sitoutuneita ostamaan lippua keikalle eli täyttämään itse muilta vaatimiamme odotuksia. Liput pitää ostaa ajoissa. Niin näytämme, että olemme oikeasti tosissamme.

Yleensä jrockin skenen ylläpitämisen suhteen on ollut toimimaton seikka toisaalta se, että monille faneille on jäänyt huono maku suuhun vallitsevasta pessimistisyyden ilmapiiristä. Kadehdimme kpop-ryhmää sen hyvästä yhteishengestä, mutta todellisuus on, että jrock-faneilla on aivan yhtälainen yhteishenki, kunhan fanit vain itse sitä haluavat.

Jos on olemassa fanien eliittiä, niin miksi antaa sen vaikuttaa mihinkään? Onhan yhteiskunnallakin oma eliittinsä, mutta harvemmin tapaamme heitä kasvotusten missään tai annamme heidän vaikuttaa elämäämme - paitsi tietenkin silloin, kun he yrittävät leikata opintotukiamme. Jäljelle jäävä osa, joka kokonaisuudessaan muodostaa jopa jrockin fanikunnan, on täynnä täysin tavallisia Perttejä ja Pirkkoja, jotka eivät poikkea millään tavalla muista ihmisistä eikä edes niistä pissaliisoista kaduilla. He sattuvat vain kuuntelemaan samaa musiikkia kuin sinä - ja eihän sen pitäisi tehdä ihmisestä sentään kovin syntistä kenenkään silmissä?

Yhä edelleen jrockin parista voi löytää pitkäaikaisia ystäviä, hauskoja bileitä, miittejä ja jopa keikkoja, kunhan vain osoitamme, että olemme edelleen olemassa. Jos vain odotamme takamukset tiukasti penkissä meteoriitin syöksyvän taivaalta, niin sitten saammekin odottaa luultavasti omaan kuolemaamme asti ei-yhtään-minkään tapahtumista. Sen sijaan voisimme ottaa ohjat omiin käsiimme ja näyttää mihin meistä on, myöskin sanoa ääneen mitä me haluamme.

Se on todella pieni vaiva siitä, että jotkut vanhat jannut raahaavat omat takamuksensa Japanista asti meille pällisteltäviksi. On todella pieni vaiva osallistua järjestettyihin projekteihin, sillä ne eivät yleensä vaadi paljoa - NOCTURNAL BLOODLUSTin kohdalla kaikki lähti yhdestä vaivaisesta twiitistä. Oliko se liikaa vaadittu siihen nähden sinulta itseltäsi, että yhtye saatiin Suomeen asti?

Jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla yksilön x kanssa, mitään ei koskaan tapahtuisi. Muutos lähtee siis yksistään sinusta itsestäsi. Jos olet itse aktiivinen, joku muukin saattaa olla. Jos joku muukin on, kokonainen ryhmä ihmisiä saattaa hypätä kyytiin mukaan. Sinun äänesi ei ole mitätön. Kenenkään ääni ei ole mitätön.

Sinun äänesi voi saada ihmeitä aikaiseksi. Jos et usko, niin mene ja kokeile - ja tiedä paremmin.