"Masennus on hyvinvointivaltioiden sairaus, Afrikassa koko asiaa ei edes ajatella."
"Olet vain laiska. Lähde ulos, tee jotain elämälläsi ja ajattele positiivisemmin."
"Pystyt tähän yhtä hyvin kuin kaikki muutkin. Mikset pystyisi? Sinulla ei ole edes jalka poikki etkä vuoda verta."
"Sinulla on perhe, ystäviä, rahaa, ruokaa ja katto pään päällä. Kaikki on hyvin ja sinä valitat. Taidat olla vain kiittämätön kakara."
---------------
Masennus on sairaus, joka ei näy eikä kuulu. Masennus on sairaus, joka hiljaisesti painetaan pinnan alle ja harvemmin sitä otetaan vakavissaan. Masennus on sairaus, joka tuomitaan usein pelkäksi laiskuudeksi ja saamattomuudeksi.
Masennus on sairaus, joka ei näy eikä kuulu. Masennus on sairaus, joka hiljaisesti painetaan pinnan alle ja harvemmin sitä otetaan vakavissaan. Masennus on sairaus, joka tuomitaan usein pelkäksi laiskuudeksi ja saamattomuudeksi.
Masennus on sairaus, jota ei tulkita sairaudeksi alkuunkaan.
---------------
Harvemmin alleviivaataan sitä, mikä pitäisi tietää jo pelkästään omaa järkeään käyttämällä, että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Tässä vaiheessa moni kysyy, että mikä niin? Jos lähdetään selittämään asiaa kaikista yksinkertaisimmalla kaavalla, ihmisen koko olemus koostuu kolmesta eri osa-alueesta: Psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen. Kaikki nämä alueet vaikuttavat toinen toisiinsa eikä ilman yhtä hyvinvoinnin osa-aluetta ole muitakaan.
Harvemmin painoitetaan myös sitä, että suurinosa ihmisen toiminnoista lähtee sisältäpäin eli psyykkiseltä puolelta: Jos fyysinen puoli on kunnossa sekä terve, ihminen voi silti tuntea itsensä huonotuuliseksi ja pahoinvoivaksi, eikä häntä huvita lähteä siksi kavereiden kanssa ulos. Jos taas psyykkinen (eli henkinen) puoli on kunnossa, ihmisellä voi silti olla fyysisesti ottaen jalka poikki ja käsikin paketissa. Nämä asiat vaikuttavat silti väistämättäkin toisiinsa, missä varsinainen ongelma vasta aukeaa kunnolla.
----------
Jos ihminen sanoo, että hänellä on huono päivä eikä hän halua lähteä minnekään, kaverit tulkitsevat sen niin, että ihmistä ei vain kiinnosta heidän seuransa. Hän on ehkä vaikea ja vittumainen, koska iltaa on suunniteltu pitkään ja nyt hän tuottaa pettymyksen kavereille olemalla "hankala."
Jos samalla tyypillä onkin jalka poikki, on ymmärrettävää, että hänellä on kipuja ja mahdollisesti lääkityskin sitä varten. Kaverit tulkitsevat, että olisi tietenkin ikävää lähteä mukaan kovissa kivuissa ja reissu voidaan hoitaa myöhemminkin. Ei ongelmaa, koska vamma on konkreettinen ja näkyvä, joten he pystyvät helposti toteamaan itsekin, että kaveri ei ole siinä kunnossa, että hän lähtisi yhtään minnekään.
Eli toisinsanoen: "Vamma on henkinen eikä näkyvissä - sitä ei siis ole olemassa."
------------
Miksi näin on?
Usein vieläkin kansankielessä mielisairauksista puhutaan vain "hulluutena" vielä tänäkin päivänä. Tosin, jos asiaa verrataan siihen, että ihmisellä on esim. syöpä, harvemmin kuulee, että hänelle mentäisiin sanomaan, että hän on "hullu" tai kaupiteltaisiin hoitomuotona mm. seuraavaa:"Ota vitamiinipilleri ja käy lenkillä, kyllä se siitä paranee!"
Olisi hyvin olennaista tajuta, että masennuksessa ei ole kyse laiskuudesta, huonommuudesta, hulluudesta tai mistäkään muusta samaan ryhmään luokiteltavasta asiasta. Kyse on sairaudesta, joka voi olla periytyvää eli geneettistä tai olosuhteista riippuvaa. Ei paljoakaan lohduta, jos ihmiselle hoetaan, että on hänen oma vikansa, jos hän ei saa elämässään mitään aikaan, koska hänellä on sairaus, jonka muodostumiseen hän ei todennäköisesti ole voinut itse millään tavalla vaikuttaa. Ei ole alkuunkaan kyse siitä kenellä on oikeus masentua ja kenellä menee asiat niin hyvin tai huonosti, että hänellä olisi tai ei olisi syytä olla masentunut.
Miksi ihmisillä on sitten kova tarve todistaa, että masennukseen sairastuminen on ihmisen oma vika? Ei kukaan yritä todistella syöpää sairastavalle, että hänellä ei ole oikeutta olla sairas tai huonovointinen sairautensa takia. On lähestulkoon idiotismia, että jokainen tajuaa normaalilla järjelläänkin, että syöpä on vakava sairaus, joka voi johtaa kuolemaan, mutta samaan aikaan masennus, joka voi johtaa täysin samaan lopputulokseen, ei voisi olla vakava sairaus. Mihin pisteeseen oikein päättyy ihmisten looginen päättelykyky?
Samaan aikaan voidaan pohtia miksi masennukseen sairastumista leimaa niin suuri häpeä ja pelon tunne. Kenenkään ei pitäisi hävetä sitä, että on sairas, mutta masennuksesta kärsivät ihmiset joutuvat kokemaan tuomituksi tulemisen pelkoa jokainen päivä elämässään. Yleensä masennusta leimaa jo ennestään vahva huonommuuden ja alemmuuden tunne, mutta omiaan vahvistamaan huonommuuden tunteita ovat ihmisten asenteet sairautta kohtaan. Kukapa ei häpeäisi sanoa, että hän sairastaa syöpää, jos ihmiset nauraisivat päin naamaa ja käskisivät vain ryhdistäytymään tai nukkumaan seuraavan yön kunnolla.
Masennus ei ole sama asia kuin "olla alapäin" tai "olla surullinen" - muutaman päivän siis. Arkipäiväisessä merkityksessä verbiä "masentaa" käytetään helposti siinä yhteydessä, että koetaan muutaman päivän alakuloa riidasta kaverin kanssa tai ollaan saatu huono arvosana tärkeästä kokeesta. Masennuksen tuoma toivottomuus ja alakulo kestävät useita päiviä, jotka vaihtuvat lopulta viikoiksi ja kuukauksiksi, eikä surusta pääse irti, vaikka kuinka yrittäisi. Masennusta ei usein tunnisteta ajoissa eikä sitä hoideta, koska asianomainen ei pakosti itse tunnista masennuksen merkkejä eikä hänen lähipiirinsäkään osaa kiinnittää asiaan tarpeeksi huomiota.
--------
Masennusta on monentasoista: lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa, mutta jo ylipäätään masennus merkitsee sitä, että jokin asia ihmiskehon fyysisellä tai psyykkisellä puolella ei ole kunnossa. Masennuskaan ei ole aina pelkästään psyykkistä, vaan se voi esimerkiksi johtua aivojen välittäjäaineiden laskusta (mm. serotoniinin tason aleneminen aivoissa, mikä vaikuttaa mielialaan sekä energiatasoon) tai jonkin elimen vajaatoiminnasta. Psyykkisellä puolella masennuksen syntyyn voivat vaikuttaa myös lapsuusajan kokemukset elämän turvattomuudesta, jos lapsen vanhemmilla on ollut taipumusta mm. masennukseen, alkoholismiin tai väkivaltaiseen käytökseen. Yleensä masennuksen syyt eivät ole silti täysin yksiselitteisiä, koska useimmiten sairauden syyksi voi paljastua monia eri syitä periytyvän altistumisen lisäksi.
Kuten aiemmin sanoin, kukaan ei voi itse vaikuttaa siihen, masentuuko vai ei. Ajattelutapaa on suotavaa yrittää muuttaa aina positiivisempaan suuntaan, mutta on myös niitä ihmisiä, joille masennus ei tule yksin. Itseäni suututtaa eniten silti se, ettei masennusta oteta tosissaan tai sen vakavuutta vähätellään, kun Suomessa mielenterveyshoidoista leikataan vuosi vuodelta enemmän tai vähemmän. Asia on tärkeä ja Suomessa masennusta voitaisiin kutsua jo yhdeksi kansansairauksista, mutta mitään asioiden parantamiseksi ei tapahdu.
Kyseessä on arkipäivää haittaava sairaus. Moni masennukseen sairastunut ei pääse aamulla sängystä ylös, joten miten ihmeessä hän pystyisi lähtemään lenkille ja parantamaan oloaan niin? Jos hän lähtee lenkille, ei ole mitään takuita, että hänen olonsa siltikään pakosti paranisi. Kyseessä on asia, jolle meidän kaikkien kuuluu tehdä jotakin, elimme yhteisöllisessä tai yksilöllisessä kulttuurissa: Meidän kaikkien kuuluisi kantaa vastuuta toisistamme ja kokea, ettemme ole yksin. Kaikki ongelmat eivät ratkea ilman, että niitä hoidetaan.
Joten, kaikilta, jotka ovat joskus vähätelleet masennuksen vakavuutta, haluan kysyä vain yhden asian: Miksi masennusta hoidettaisiin sairaaloissa ja siihen syötäisiin lääkkeitä, jos kyseessä ei olisi oikeasti vakava asia?
Sana on vapaa.
Otsikon lainaus Kristiina Braskin kappaleesta "F32."
---------------
Harvemmin alleviivaataan sitä, mikä pitäisi tietää jo pelkästään omaa järkeään käyttämällä, että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Tässä vaiheessa moni kysyy, että mikä niin? Jos lähdetään selittämään asiaa kaikista yksinkertaisimmalla kaavalla, ihmisen koko olemus koostuu kolmesta eri osa-alueesta: Psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen. Kaikki nämä alueet vaikuttavat toinen toisiinsa eikä ilman yhtä hyvinvoinnin osa-aluetta ole muitakaan.
Harvemmin painoitetaan myös sitä, että suurinosa ihmisen toiminnoista lähtee sisältäpäin eli psyykkiseltä puolelta: Jos fyysinen puoli on kunnossa sekä terve, ihminen voi silti tuntea itsensä huonotuuliseksi ja pahoinvoivaksi, eikä häntä huvita lähteä siksi kavereiden kanssa ulos. Jos taas psyykkinen (eli henkinen) puoli on kunnossa, ihmisellä voi silti olla fyysisesti ottaen jalka poikki ja käsikin paketissa. Nämä asiat vaikuttavat silti väistämättäkin toisiinsa, missä varsinainen ongelma vasta aukeaa kunnolla.
----------
Jos ihminen sanoo, että hänellä on huono päivä eikä hän halua lähteä minnekään, kaverit tulkitsevat sen niin, että ihmistä ei vain kiinnosta heidän seuransa. Hän on ehkä vaikea ja vittumainen, koska iltaa on suunniteltu pitkään ja nyt hän tuottaa pettymyksen kavereille olemalla "hankala."
Jos samalla tyypillä onkin jalka poikki, on ymmärrettävää, että hänellä on kipuja ja mahdollisesti lääkityskin sitä varten. Kaverit tulkitsevat, että olisi tietenkin ikävää lähteä mukaan kovissa kivuissa ja reissu voidaan hoitaa myöhemminkin. Ei ongelmaa, koska vamma on konkreettinen ja näkyvä, joten he pystyvät helposti toteamaan itsekin, että kaveri ei ole siinä kunnossa, että hän lähtisi yhtään minnekään.
Eli toisinsanoen: "Vamma on henkinen eikä näkyvissä - sitä ei siis ole olemassa."
------------
Miksi näin on?
Usein vieläkin kansankielessä mielisairauksista puhutaan vain "hulluutena" vielä tänäkin päivänä. Tosin, jos asiaa verrataan siihen, että ihmisellä on esim. syöpä, harvemmin kuulee, että hänelle mentäisiin sanomaan, että hän on "hullu" tai kaupiteltaisiin hoitomuotona mm. seuraavaa:"Ota vitamiinipilleri ja käy lenkillä, kyllä se siitä paranee!"
Olisi hyvin olennaista tajuta, että masennuksessa ei ole kyse laiskuudesta, huonommuudesta, hulluudesta tai mistäkään muusta samaan ryhmään luokiteltavasta asiasta. Kyse on sairaudesta, joka voi olla periytyvää eli geneettistä tai olosuhteista riippuvaa. Ei paljoakaan lohduta, jos ihmiselle hoetaan, että on hänen oma vikansa, jos hän ei saa elämässään mitään aikaan, koska hänellä on sairaus, jonka muodostumiseen hän ei todennäköisesti ole voinut itse millään tavalla vaikuttaa. Ei ole alkuunkaan kyse siitä kenellä on oikeus masentua ja kenellä menee asiat niin hyvin tai huonosti, että hänellä olisi tai ei olisi syytä olla masentunut.
Miksi ihmisillä on sitten kova tarve todistaa, että masennukseen sairastuminen on ihmisen oma vika? Ei kukaan yritä todistella syöpää sairastavalle, että hänellä ei ole oikeutta olla sairas tai huonovointinen sairautensa takia. On lähestulkoon idiotismia, että jokainen tajuaa normaalilla järjelläänkin, että syöpä on vakava sairaus, joka voi johtaa kuolemaan, mutta samaan aikaan masennus, joka voi johtaa täysin samaan lopputulokseen, ei voisi olla vakava sairaus. Mihin pisteeseen oikein päättyy ihmisten looginen päättelykyky?
Samaan aikaan voidaan pohtia miksi masennukseen sairastumista leimaa niin suuri häpeä ja pelon tunne. Kenenkään ei pitäisi hävetä sitä, että on sairas, mutta masennuksesta kärsivät ihmiset joutuvat kokemaan tuomituksi tulemisen pelkoa jokainen päivä elämässään. Yleensä masennusta leimaa jo ennestään vahva huonommuuden ja alemmuuden tunne, mutta omiaan vahvistamaan huonommuuden tunteita ovat ihmisten asenteet sairautta kohtaan. Kukapa ei häpeäisi sanoa, että hän sairastaa syöpää, jos ihmiset nauraisivat päin naamaa ja käskisivät vain ryhdistäytymään tai nukkumaan seuraavan yön kunnolla.
Masennus ei ole sama asia kuin "olla alapäin" tai "olla surullinen" - muutaman päivän siis. Arkipäiväisessä merkityksessä verbiä "masentaa" käytetään helposti siinä yhteydessä, että koetaan muutaman päivän alakuloa riidasta kaverin kanssa tai ollaan saatu huono arvosana tärkeästä kokeesta. Masennuksen tuoma toivottomuus ja alakulo kestävät useita päiviä, jotka vaihtuvat lopulta viikoiksi ja kuukauksiksi, eikä surusta pääse irti, vaikka kuinka yrittäisi. Masennusta ei usein tunnisteta ajoissa eikä sitä hoideta, koska asianomainen ei pakosti itse tunnista masennuksen merkkejä eikä hänen lähipiirinsäkään osaa kiinnittää asiaan tarpeeksi huomiota.
--------
Masennusta on monentasoista: lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa, mutta jo ylipäätään masennus merkitsee sitä, että jokin asia ihmiskehon fyysisellä tai psyykkisellä puolella ei ole kunnossa. Masennuskaan ei ole aina pelkästään psyykkistä, vaan se voi esimerkiksi johtua aivojen välittäjäaineiden laskusta (mm. serotoniinin tason aleneminen aivoissa, mikä vaikuttaa mielialaan sekä energiatasoon) tai jonkin elimen vajaatoiminnasta. Psyykkisellä puolella masennuksen syntyyn voivat vaikuttaa myös lapsuusajan kokemukset elämän turvattomuudesta, jos lapsen vanhemmilla on ollut taipumusta mm. masennukseen, alkoholismiin tai väkivaltaiseen käytökseen. Yleensä masennuksen syyt eivät ole silti täysin yksiselitteisiä, koska useimmiten sairauden syyksi voi paljastua monia eri syitä periytyvän altistumisen lisäksi.
Kuten aiemmin sanoin, kukaan ei voi itse vaikuttaa siihen, masentuuko vai ei. Ajattelutapaa on suotavaa yrittää muuttaa aina positiivisempaan suuntaan, mutta on myös niitä ihmisiä, joille masennus ei tule yksin. Itseäni suututtaa eniten silti se, ettei masennusta oteta tosissaan tai sen vakavuutta vähätellään, kun Suomessa mielenterveyshoidoista leikataan vuosi vuodelta enemmän tai vähemmän. Asia on tärkeä ja Suomessa masennusta voitaisiin kutsua jo yhdeksi kansansairauksista, mutta mitään asioiden parantamiseksi ei tapahdu.
Lainaus Findikaattori.fi:stä
"Vuoden 2013 aikana itsemurhan teki 887 henkilöä, mikä oli 14 enemmän kuin edellisenä vuonna.
Itsemurhat ovat keskeinen kuolemansyy nuorilla. 15–24-vuotiaana kuolleista itsemurhan tehneitä oli yli kolmannes. Itsemurhien osuus nuorten kuolemansyistä on suuri, koska nuorten muu kuolleisuus on vähäistä. Kaikista itsemurhan tehneistä oli alle 25-vuotiaita joka kymmenes.
Suomalaisten nuorten itsemurhakuolleisuus on eurooppalaisittain verrattuna korkeaa. Eurostatin tilastojen mukaan 2011 nuorten itsemurhakuolleisuus oli Suomea korkeampi vain Liettuassa ja Latviassa."
Kyseessä on arkipäivää haittaava sairaus. Moni masennukseen sairastunut ei pääse aamulla sängystä ylös, joten miten ihmeessä hän pystyisi lähtemään lenkille ja parantamaan oloaan niin? Jos hän lähtee lenkille, ei ole mitään takuita, että hänen olonsa siltikään pakosti paranisi. Kyseessä on asia, jolle meidän kaikkien kuuluu tehdä jotakin, elimme yhteisöllisessä tai yksilöllisessä kulttuurissa: Meidän kaikkien kuuluisi kantaa vastuuta toisistamme ja kokea, ettemme ole yksin. Kaikki ongelmat eivät ratkea ilman, että niitä hoidetaan.
Joten, kaikilta, jotka ovat joskus vähätelleet masennuksen vakavuutta, haluan kysyä vain yhden asian: Miksi masennusta hoidettaisiin sairaaloissa ja siihen syötäisiin lääkkeitä, jos kyseessä ei olisi oikeasti vakava asia?
Sana on vapaa.
Käy tutustumassa Huoli2015-ryhmään ja allekirjoita adressi!
https://www.facebook.com/Huoli2015
Otsikon lainaus Kristiina Braskin kappaleesta "F32."
