Rakasta omaa maailmaasi

Puhuin koko yön ystäväni kanssa elämästä ja sen tarkoituksesta. Totesin, että välillä tekisi mieli vain heittäytyä maahan marttyyrina ja huutaa, että eikö sitä voisi saada edes hieman armoa, ettei aina olisi harteilla liikaa kantamista kerralla. Ystäväni totesi, että elämä kohtelee yhtä epätasa-arvoisesti kaikkia ja on yhtä julma kaikille. Oikoteitä ei ole, mutta elämä osaa ottaa myös vahvoille käsivarsilleen ja tarjota kaikkea hyvääkin.

Kunhan sen vain huomaa. 

Ihmisen silmät ovat sellaiset, että ne näkevät vain sen, minkä ne etukäteen tietävät. Joskus sitä silti oivaltaa uusia asioita ja laajentaa näkökykyään entistä pidemmälle: Niin, että maailma on entistäkin suurempi sen kulkijalle. Ihminen on myös luotu selviytymään, mutta usein ihmisen silmät näkevät kurjuutta paremmin kuin sitä hyvää, jonka he saavat.

Jos ei olisi pahaa, ei olisi myöskään hyvää, mutta millainen balanssi niiden välillä pitäisi olla? Usein kurjuus noteerataan huomattavasti paremmin kuin osataan arvostaa mitään, mitä elämältä ollaan jo saatu ja ollaan todennäköisesti saamassakin. On kurjaa, että sen huomatakseen ihmisen täytyy kärsiä niin paljon - elämä on niin epäreilu kaikkia kohtaan. Sen jälkeen silti nousee useita tassuja ylös, jotka ilmoittavat väkijoukossa haluavansa olla joku toinen. Todellisuudessa se ei silti auttaisi mitään, koska kaikilla on omat ongelmansa niiden hyvien asioiden lisäksi. Ihminen on ahne, kateellinen ja paha luonnostaan - se haluaa aina enemmän kuin sillä on jo ennestään, koska se ei ole ikinä täysin tyytyväinen siihen, mitä sillä jo on. Ahneus ei ole katoava luonnonvara. Mitä enemmän omistaa, sitä enemmän aina vain haaviinsa kurkottelee ja himoitsee.

Kai sillä selitetään se, miten ihminen haluaa aina vihreämmille laitumille ja kaihoisasti katselee, kun jollakin toisella on hyvä olla. Mikään ei aja ihmisiä niin hulluiksi kuin se, että jollakin on helvetin hyvä elämä ja he näkevät sen Facebookin päivityksistä. Silti he näkevät vain sen, mitä he haluavat nähdä ja mikä vahvistaa heidän jo ennestään luotua mielikuvaansa siitä, miten asiat jollakulla ovat. Mitä me siitä oikeasti tiedämme? Jos jollekulle elämä on ruusuilla tanssimista ja hän iloitsee, ehkä hän on nähnyt myös niin paljon surua, että se on hänet sellaiseksi luonut. Miksi olla kateellinen siitä, että joku on oppinut arvostamaan elämäänsä ja iloisia hetkiään enemmän kuin sinä itse olet? Senkin katkera ja kateellinen idiootti, sanon minä. Oppisitpa joskus huomaamaan muutkin kuin oman itsesi.

Toki joskus emme voi yksinkertaisesti vaikuttaa oman elämämme laatuun, jos tapahtuu sellaisia suuria sattumia, jotka lyövät meidät täysin maahan. Mutta siitä huolimatta aina on tehtävissä jotakin, mikä saattaisi sitä laatua parantaa. Emme ole täysin avuttomia elämän raakalaismaisuuden edessä, mutta olemme avuttomia kuitenkin. Niitä lampaita, jotka rauhassa odottavat pommin putoamista niskaansa päivästä toiseen. Mutta ehkä kyse on enemmänkin siitä, että jokainen hetki on ainutlaatuinen ja jokaisessa hetkessä piilee mahdollisuus, joka tulee vain ottaa omiin käsiinsä ja käyttää, koska koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo mukanaan. Voit joko jatkaa odottamista tai tehdä jotakin sen eteen, että huomisesi olisi erilainen kuin mitä olet sen odottanut olevan. Jos sinulla on nyt hauskaa, käytä se hetki hyväksesi ja ole onnellinen. Ei ihmisellä ole mitään muuta yhtä varmaa käsissään kuin tämä hetki ja edessä häämöttävä kuolema, koska tulevasta ei voi koskaan olla varma.

Opettele olemaan kiitollinen, vaikka elämä kuinka potkisi jatkuvasti turpaan. Et huomaisi sen potkimista ilman, että sinulla olisi ollut niitä hyviäkin hetkiä, jotka saavat sinut itkemään sitä, kuinka huono tuuri sinulla itseasiassa on. Ainakin elät ja sehän on kaikkein tärkeintä tässä hetkessä - olet olemassa ja kaikki langat elämässäsi ovat sinun omissa käsissäsi sen suhteen mitä tällä hetkellä olet tekemässä.

"Elämä on suuri mysteeri, josta ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan", niin vielä totesi ystäväni keskustelussamme. Kyllä, elämä on mysteeri. Ehkä sinun ei tarvitse selvittää maailman salaisuuksia tai tulla tietämään elämäsi tarkoitusta ollaksesi onnellinen. Jos käytät elämäsi ainoastaan niiden etsimiseen ja selvittämiseen, tulet todennäköisesti olemaan vain onneton oman pienuutesi ymmärtäessäsi. Keskity omaan elämääsi, niin tunnet sen suuruuden. Niinhän sitä sanotaan, että jokaisen ihmisen elämä päättyy iholle ja ihon ulkopuolella on se maailma, jonka voimme nähdä sellaisena kuin itse haluamme - me luomme maailmamme omilla silmillämme. Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän näet. Mitä enemmän opit, sitä enemmän näet mahdollisuuksia ympärilläsi. Mitä kiihkeämmin elät, sitä tyytyväisempi tulet olemaan vanhana saavutuksiisi.

Ota vain omat mahdollisuutesi ja käytä ne.

Ei ole mitään muuta, mitä voisin sanoa sinulle elämästä kokonaisuutena. Niin maailmasi pääsi sisällä laajentuu ja saat lisää maailmoja omasi viereen, joihin paeta silloin, kun sitä eniten tarvitset. Olet oman itsesi pahin vihollinen ja parhain ystävä. Joten opi rakastamaan itseäsi, jolloin opit rakastamaan elämääsi ja myös omaa maailmaasi.